Sitä jotakin - Juha Tapio

Autoretket öisin sun kanssas

en niitälakannut oo muistamasta

Kirkon portaat, kylän kaksi siltaa

niitämukana vien niin kuin lasta

Nyt jo hiljentyneen raitin vartta

vastarakastuneet kuljettiin

Tämäoli silloin mun maailma

tänään tuttu ja vieras niin

Minäyöt ja päivät ootin

sitäjotakin, sitäjotakin

Minne kuljin, miten muutuin

nopeasti niin kaikki kävikin

Ja tuo rouva, tuo kioskin myyjä

oikein jos tunnistin

taisi olla tytöistäyksi

joita pyörälläni kuljetin

Puut ja pensaat laitetut silloin

pihat jo on täyttäneet

Kentän laidalla miehet

pojat isiksi kasvaneet

Minäyöt ja päivät ootin

sitäjotakin, sitäjotakin

Minne kuljin, miten muutuin

nopeasti niin kaikki kävikin