Rakastettu - Juha Tapio

Eipä palttoota kaipaa

mies kuolematon

välkkyvä terä vaikka niittää

olin koskematon

Jaksoin kaiken ja lisää

vaikka niin moni nääntyi

olin varma: «Mä hallitsen virtaa»

kunnes kohti se kääntyi

Olin kestänyt kaiken

häpeää kestänyt en

jätin taakseni kaupungin valot

ja voittamisen

Ajoin yön yli tänne

jääkylmässä järvessä uin

suorilta jaloilta melkein

vuoteelle kaaduin

Minä unen läpi vajoan

joku jätti höyhenen huoneeseen

ja niin kuin jostakin kaukaa

mä kuulisin kuiskauksen:

Älä pelkää, älä pelkää,

sinä et pääse putoamaan

Rakastettu on oikea nimesi

ja tulee nimenäsi olemaan

Jätin ikkunan auki

tuoksua mullan ja maan

vielä hetken järvellä vilkkuu

tähtiä valkeanaan

Kun on riisuttu kaikki

ihmeen hyvä minun on

eipä tarvitse mitään

mies tarpeeton

Minä leijun ja vajoan

unessani näin kiven valkoisen,

tuulessa keinuvat verhot

ja sinun äänesi kuulen sen

Älä pelkää, älä pelkää,

sinä et pääse putoamaan

Rakastettu on oikea nimesi

ja tulee nimenäsi olemaan … (x4)