Kaksi puuta - Juha Tapio

Muistomerkin luona lapset jakoi jengin viisi vastaan viis

ulkona ei liikkua saa iltaisin, mut silti pelattiin

yötä vasten aavikolle ohjuksia riviin laitettiin

Telttakylän laitamilla ihme syntyy aamuun valkeaan

öisen tulen tauottua joku toinen alkuu saatetaan

romahtaneen kerrostalon kellareissa salaa suudellaan

Haparoivin sormin tartuit käteeni,

kun kohisevaa tuulta maailman yllä kuunneltiin

kun kotiensa raunioissa lapset potki palloa,

mä puhalsin sun kylmiin varpaisiin

Haavoittunut taivas täynnä koneita, ja suojaa haettiin

kadunkulman kaaoksessa pienokaiset syliin nostettiin

liput palaa riekaleiksi, savu tunkee olohuoneisiin

Haparoivin sormin tartuit käteeni,

kun kohisevaa tuulta maailman yllä kuunneltiin

kun kotiensa raunioissa lapset potki palloa,

mä puhalsin sun kylmiin varpaisiin

Ja mä hivin lasten huoneeseen ja sammutin yövalon

ne oli peitot jalkoihinsa potkineet

kuinka niiden ohut iho saattaa kestää maailman painon

taivas valui alas meitä kohti vuolain kyynelin,

seisoin ikkunalla, toivon jotakin

Kun haparoivin sormin tartuit käteeni,

ja kohisevaa tuulta maailman yllä kuunneltiin

kun kotiensa raunioissa lapset potki palloa,

mä puhalsin sun kylmiin varpaisiin

Haparoivin sormin tartuit käteeni,

kun kohisevaa tuulta maailman yllä kuunneltiin

kun kotiensa raunioissa lapset potki palloa,

mä puhalsin sun kylmiin varpaisiin