Morfiinienkeli - Saattue

Ei herunut varjelusta, ei lämpöä kodin suotu

Peittonansa usva musta, suojaksi särkyneen luotu

Kylmät seinät ympärillä, katto vuotava yllä pään

Vaatteet riekaleiset yllään;

haparoi halki lumen ja jään

Katoaa unet kauneudesta;

pilvilinnat romahtaa

Laskeutuu alas korkeuksista, ei jaksa siivet kannattaa

Ei idä;

kasva toivo täällä - päällä routaisen asfaltin

Loska tahrii hennot siivet, hauraan morfiinienkelin

Jäljet neulan raajoissansa — uutta annosta odottaa

Maksuväline haaroissansa — turtuu, tottuu, janoaa…

Oman lihansa rahaksi muuttaa.

Häpeänsä hukuttaa

Kaiken tuskansa ilmaan huutaa, itkee kunnes nukahtaa

Katoaa unet kauneudesta;

pilvilinnat romahtaa

Laskeutuu alas korkeuksista, ei jaksa siivet kannattaa

Ei idä;

kasva toivo täällä - päällä routaisen asfaltin

Loska tahrii hennot siivet, hauraan morfiinienkelin

Vielä kerran siivilleen nousee, lennon viimisen suorittaa

Alla odottaa asfaltti jäinen, veri tahraa lumisn maan

Ruumis runneltu kadulle päätyy.

Noidankehä sulkeutuu

Tiedä kukaan ei vastausta, minne sielunsa kulkeutuu?