Vihko - Turmion Kätilöt

Kun hiljaisuudessa muistelen

Mennyttä elämäämme

Sen polkua jonka vierellä

Kasvoivat ruusut tummat

Niistä rinnoillesi sidon

Surun seppeleen

Sen mukaasi laitan

Kera tuhansien kyynelten

Tunsin kuinka sydän löi kovempaa

Oletko siellä varjoissa jossain

Muistojen tuulet kuiskailee

Pimeydessä lauseiksi muuttuu

Kuvittelen sinut jäiseen ikkunaan

En uskalla hengittää

Kasvojasi koskettaa

Rinta joka ei nouse enää

Keuhkot jotka eivät hengitä

Huulet jotka eivät suutele enää

Silmät eivät koskaan enää kiihkosta pala

Käsissään ruumis liikkumaton

Yön tyhjyydelle hävisit taistelun

Sydän löi kovempaa

Tai ainakin luulin niin

Halusin sen lyövän lisää

Oletko siellä varjoissa jossain

Muistojen tuulet kuiskailee

Pimeydessä lauseiksi muuttuu

Kuvittelen sinut jäiseen ikkunaan

En uskalla hengittää

Kasvojasi koskettaa

Sanoit älä itke

Olen kuollut vain hetken

Pian kuitenkin näemme

Ja käteni kaulaasi kiedon

Yksinäiset minuutit

Vuosiksi kääntyvät

Sinun kätesi jälki

Sydämessäni säilyy

Oletko siellä varjoissa jossain

Muistojen tuulet kuiskailee

Pimeydessä lauseiksi muuttuu

Kuvittelen sinut jäiseen ikkunaan

En uskalla hengittää

Kasvojasi koskettaa

Oletko siellä varjoissa jossain

Muistojen tuulet kuiskailee

Pimeydessä lauseiksi muuttuu

Kuvittelen sinut jäiseen ikkunaan

En uskalla hengittää

Kasvojasi koskettaa

Vihkoon kirjoitan viestin

En tahdo irtikään päästää

Enkä unohtaa koskaan

En tahdo unohtaa koskaan