Vihellän Vaan - Tapio Rautavaara

Elmmme yksi huol

On siihen kyllyys, tuska, huol

Jos nille annan aatoksein oon aina toivoton

Mut maailmassa tulee ns Huumorin olla etups

Se ruikutusten runsahitten parhain lke on Jos harmin, huolen sattumukset on mun edessin

Niin huumori vaatii nin

Ota vastaan ne viheltin

(Vihellyst)

On turha lauseet elomme tl On tuska, vaiva tuskan pl Eik oo jos tahtoo vain on suu vain suppuun pin

Kas, tanssiaisis kvi niin

Et liian suureen tartuin kii

Ja kupsis keskelle lattiaa min alimmaiseks jin!

Mut turha vaiva mun on sielt yls yritt

Niin sanoin «levtk»

Ja aloin vihelt

(Vihellyst)

Oli rakenteilla hiljan juur

Yks hirveen korkee kivimuur

Sielt tiiliskivi huimaa vauhtia phni lennht

Jos ollut siin ois toinen mies

Niin henki pois viel kuka ties

Vaan mulle joka aina vihelln se oli yhdentekev

Min hattuni jakauksen nin vain korjasin kdellin

Ja sit taas eteenpin

Min pistin viheltin

(Vihellyst)

Uimasta kerran noustuain

En rannalta lytnyt vaatteitain

Ja kotia mennes poikaviikarit ne tiell huus:

«hei tulkaa kaikki kattomaan tl elv on ulkomaan!»

Sain neitostenkin huomion kuin hattumuoti uus

Mutta pystyss p ja reilusti min kaikki sivuutin

Nin puvussa Aatamin

Ja menness vihelsin

(Vihellyst)

Ja kotia tulles joskus ky Et avaimel ei reik ny Ja kolkutuksel eukko tytyy unest hertt

Ja kolkutuksen seuraus on sankarinkin kauhistus

Mut mulle joka aina vihelln se on yhdentekev

Vaikka eukkoni varpaan kautta ky mun sngyn alle tie

Niin sittenkin min siel

Viheltelen viel

(Vihellyst)