Sotasokea - Ruoska

Menetetty, sirpaleina, liian rikki korjaantumaan

Tajusimme liian myöhään, ei se koskaan toiminutkaan

Romuttuneet ihanteemme yli kaiken vaatii tilaa

Miksi kieltää, kun hyvin tietää, sitä niellä saa mitä pilaa

Niin eksyksiin ikiyöhön jäin

Kanssa aaveiden, jotka yksin näin

Silmin puhjennein, verta kynsissäin

Kanssa aaveiden, jotka yksin näin

Sotasokeana soitellen sotaan, rinta paljaana rintaman usvaan

Elämme täysillä raahautumalla, läpi rinnan ammuttu nuoli

Sinussa ainut haaveeni syntyi, eli yön, päivän ja kuoli

Turha kaivaa tunneleita, niiden päässä taivas on musta

Niin eksyksiin ikiyöhön jäin

Kanssa aaveiden, jotka yksin näin

Silmin puhjennein, verta kynsissäin

Kanssa aaveiden, jotka yksin näin

Niin eksyksiin ikiyöhön jäin

Kanssa aaveiden, jotka yksin näin

Silmin puhjennein, verta kynsissäin

Kanssa aaveiden, jotka yksin näin