Nostalgia - Mustan Kuun Lapset

Kerronko kuolemasta — mitä siitä tiedän

Laulanko pimeydestä - tuskin hämärää siedän

Minä olen itseni enne

Minä - tuskin arvoisenne

Joskus tunsin sen voiman

Liekki kyteä alkoi

Se piteli kynää

Paperin halkoi

Uskoin jokaiseen merkkiin

Manan avaavaan loitsuun

Näky maalasi silmät

Sanat sävelsi suun

Sinä tunsitko silloin

Olitko hengessä läsnä

Noina vuosina milloin

Olimme vahvana elämässä

Jotkut jäivätkin sinne

Polun alkavaan puoleen

Pääsemättä minne

Lapsuus lopulta kuolee

Kerronko elämästä - mitä siitä tiedän

Laulanko rakkaudesta — tuskin elämää siedän

Minä olen itseni enne

Minä - ehkä arvoisenne

Joskus tunsin sen voiman

Liekki kyteä alkoi

Se piteli kynää

Paperin halkoi

Uskoin jokaiseen merkkiin

Manan avaavaan loitsuun

Näky maalasi silmät

Sanat sävelsi suun

Sinä tunsitko silloin

Olitko hengessä läsnä

Noina vuosina milloin

Olimme vahvana elämässä

Jotkut jäivätkin sinne

Polun alkavaan puoleen

Pääsemättä minne

Lapsuus lopulta kuolee

Sinä tunsitko silloin

Olitko hengessä läsnä

Noina vuosina milloin

Olimme vahvana elämässä

Jotkut jäivätkin sinne

Polun alkavaan puoleen

Pääsemättä minne

Lapsuus lopulta kuolee