Mimisbrunn - Moonsorrow

Joka ilta saman tuvan kuistilla

Vanhus istuu, laulaa vanhaa laulua

Sanat saarnin oksilta tuuleen lentävät

Puun tuon tarinan muistaa enää hän

Kolmen maailman rajalla

Juuret maassa kaiken lähteellä

Kurkottaa jätti iäinen ain' taivaaseen

Lehvänsä suojelevat

Tietoa varjelevat

Viisautta veden maanalaisen

Saapui pihaan kerran vieras ihminen

Toi mukanaan mies laulun aavikon

Pian saapui kylään myös vieras uskonto

Luojansa moni siihen paikkaan unohti

Kolmen maailman rajalla

Juuret maassa kaiken lähteellä

Kurkottaa jätti iäinen ain' taivaaseen

Aika alkaa ennen aikaa

Tuhat tarinaa vailla kertojaa

Kohtalot oikukkaat ihmisten

Kerran saneltiin tässä

Laki jumalten korkeuksista

Jokaiseen maailmaan ehti

Joet uomiinsa jäätyneet

Toisaalla ruokkivat maata

Siitä joillekin tuli Helvetti

Käärmeitä Täynnänsä

Maan äidin povella kasvoi

Elon järkähtämätön tuva

Voimansa ammensi viisaudesta

Ajasta aikaan unohtuneesta

Lehvänsä suojelivat

Tietoa varjelivat

Saa ilta hilhaisella juistilla

Ei vanhus jaksa tulla enää laulamaan

Vehreä saarnin oksilta pois on karissut

Muiston viimeisenkin polttaa aurinko

Kolmen maailman rajalla

Lehdet maassa kaiken lähteellä

Liekehtii hätti iäinen