Vaasankatu - Markku

Se alkaa Buranasta

Koska sekin on niin nasta

Keino poistaa inha kipu

Kun ei ymmärrystä tipu

Sille että ihminen on hidas kaksijalkainen

Ajallansa parantuu

Mut meil on tahti muu

Pakko kestää pakko jaksaa

Laskut monenlaiset maksaa

Sellainenhan ahdistaa

No viinahuikka helpottaa

Aamulla kun darra painaa

Eikä aika anna lainaa

Silloin heitän pamin huuleen

Hymyilenkö vastatuuleen

Tää katu vie mun hengen

Enkä mä koskaan ennen

En uskonut mä sitä vanhaa hurjaa tarinaa

Et kauneimmankin, nuorimmankin

Vahvimmankin, suorimmankin

Suusta kuuluu pian

Pelkkää juopon narinaa

Pian maistuu joka ilta

Kaljalta ja tupakilta

Ihmislemmen baari korvaa

Hiljalleen se sorvaa

Hiidenkirnun aikamoisen

Mielenmaisemasta sainsen

Kun sieltä ponnistaa

Niin harvaa meistä onnistaa

Eikä veli kanna huolta

Sillä sieltä juoponsuolta

Kukaan turvaan ohjaa ei

Veli veljen pohjaan vei

Siellä tarjoo nappejaan

Ja harhaisia oppejaan

On rappiossa vinha

Vaikka karaoke raikaa

Tää katu vie mun hengen

Enkä mä koskaan ennen

En uskonut mä sitä vanhaa hurjaa tarinaa

Et kauneimmankin, nuorimmankin

Vahvimmankin, suorimmankin

Suusta kuuluu pian

Pelkkää juopon narinaa

Ja vaik ois monta ystävää

Kun yöllä kadun ylittää

Tää katu pitää huolen siitä

Et lopulta sä yksin jäät

Tää katu vie mun hengen

Enkä mä koskaan ennen

En uskonut mä sitä vanhaa hurjaa tarinaa

Et kauneimmankin, nuorimmankin

Vahvimmankin, suorimmankin

Suusta kuuluu pian

Pelkkää juopon narinaa