Kadonneet lapset - Hector

Niin tyhjänä vuoteen nään, piiloitan tyynyyn pään

Ja jään miettimään miksi tällä mä oon?

Teen sätkän ja hoitajan mä nään ovelta katsovan

Se kai luulee mun kuuluvan kalustoon…

Mä itseäin kotona löytänyt en

Enkä juuri muitakaan…

Mä yksin jäin lopulta hakeutuen

Vain joukkoon sieltä muuttavaan

Niikuin hautajaissaattona lähdettiin

Ja kaikki juuremme katkottiin

Nykyaikainen on tämä tie evakon

Se johtaa kylästä kaupunkiin

Me lähdettiin, ja itkettiin

Kun tajuttiin: me eksyttiin

Olen numeroon nyt eksynyt

Mä jostakin kai pitäisin kii…

(Kun eksyttiin.)

Koulutuksen saimme, töitä haimme

Mutta aina meille kerrottiin: «Ei tänään, ei tänään.»

Odotin huomispäivää: «Ei vieläkään tänään.»

Ei näy huomispäivää…

Mä tulin kaupunkiin

Ja koitin löytää suhteet uusiin ihmisiin

Ja jokin särkyi, jota varjeltiin me niin…

Me eksyttiin, me itkettiin, me seottiin…

Niin jouduin näihin laitoksiin

Maan uumeniin me kadottiin…

Juuret jäi minustakin kauaksi niin —

Lapsi liian varhain vieroitettiin

Nyt hetkittäin ajaudun maisemiin

Joista minut irti revittiin…

Niinkuin vieras mies minuun peilistä kurkottuu

On sillä suu, joka selittää

Kenen syytä on kohtalo evakon

Se edustaa tätä järjestelmää

Kun se tajuttiin, me itkettiin

Me näin seottiin, me eksyttiin…

Piikin pyydän vain, se on minun huomistain

Hoitaja pimentää muun puolestain…