Epitaph (Tuulet kirkuu hautoihin) - Hector

Niin on, on sanat viisaitten

Jo hiekkaan peittyneet

Niin on ja nuo miekat oikeuden

Jo vereen vaipuneet

Jo raivoissaan käy tuulet nyt

Ne kirkuu hautoihin

Ja varjoistaan ihmiset riistetyt

Jo nousee viimeinkin

Jos yksin näyttelet etsijää

Tiesi näät, ja ruohon kuihtuneen

Räjähdyksin näät maan pian sortuneen

Pelkään niin, sä huomenna itket

Pelkään niin, sä huomenna itket

Pelkään niin, sä huomenna itket

Niin on, on aika työntää pois

Nuo verhot haalistuneet

Ja niin kuin kevään uuden tois

Nuo äänet voimistuneet

Kun jumalat vainoo jo toisiaan

Ne pelkää ja pälyilee

Niin kukaan ei selkäänsä suojaan saa

Jos yksin taistelee

Niin on, on aika työntää pois

Nuo verhot haalistuneet

Ja niin kuin kevään uuden tois

Nuo äänet voimistuneet

Jo raivoissaan käy tuulet nyt

Ne kirkuu hautoihin

Ja varjoistaan ihmiset riistetyt

Jo nousee viimeinkin

Jos yksin näyttelet etsijää

Tiesi näät, ja ruohon kuihtuneen

Räjähdyksin näet maan pian sortuneen

Pelkään niin, sä huomenna itket

Pelkään niin, sä huomenna itket

Pelkään niin, sä huomenna itket