Luuhamara - Cmx

tuuli kulkee maita

kylmät sateet helmoissaan

katse (niinkuin vanhan miehen)

lakaisee maisemaa

ajatus onnesta

saalis nylkemätön

turhaan kouristelee

seinäkoukussa

kuin kehyksistään

irrotettu maalaus

tai kesken syntymäänsä

kuollut vapaus

ei riko aikaa virta

aavehiukkasten

sen tyhjäautius

hyväksyy