Ex Nihilo - Azaghal

Seitsemän turmiota, sielujemme yön pimeyteen

Tyhjyydestä jumalan siinnyt kaikkeus

Tulen hahmossa suden, tulen hahmossa leijonan

Tulen hahmossa paratiisin käärmeen

Repien ja raastaen palasiksi valheiden verhon

Kaiken peittävän mustan hiljaisuuden kaavun

Seitsemän tietä

Seitsemän jokea

Sielujemme yöhön

Seitsemän tietä, kaiken olevan kadotukseen

Jäjellä vain aaveiden kansoittama, autio maa

Tulen hahmossa ihmisen, tulen hamossa vihollisen

Tulen hamossa rakastajasi

Seitsemän jokea, jotka virtaavat paratiisista

Myrkyttäen sydämmet tekopyhyydellään

«Kuten tämä verikään ei enää palaa luoksesi

Et sinäkään enää pääse lähemmäksi jumalaa»

Kuule sana taivaallinen, tyhjyyden evankeliumi

«Minä olen ensimmäinen ja viimeinen

Kunnioitettu ja halveksittu

Minä olen huora ja pyhä

Vaimo ja neitsyt

Minä olen hiljaisuus jota ei voi käsittää

Minä olen nimeni kaiku»