Painajainen - Teräsbetoni

Aukiolla hiljenee, hyytyy huudot pimeyteen

Tuppeen miekat vihdoinkin painuu

Jälkeen taiston ankaran on aika levon rauhaisan

Veljet vartioi, muut uinuu

Sydän hakka vieläkin

Miehet makaa jännittynein lihaksin

Vaikka leiri hiljenee ja uni tulee hiljalleen

Ei henget rauhaa saa

Piinaa, huutaa

Painajainen taiston tuoksinaan palaa

Riivaa, raapii

Painajainen haavat uudelleen avaa

Käy soturit uuteen hyökkäykseen, uudelleen ja uudelleen

Armeija vihollisen luovuta ei

Kaatuu veljet sivuitta, ei kukkaan säästy kivuitta

Vääryys hallitsee mittei

Niin vangit näkyjen

Makaavat uneksien

Elävät kauhut tuskineen, iskevät miekan viholliseen

Hautaavat veljen kuolleen