Aika - Silkinpehmee, Matthau Mikojan

Mä kiitän, etten menny nuorena ku Amy Winehouse, ku ei mul oo ees viel alkanu

graindaus

Hyvä duuni, johkin muualle kaipaus.

Ei voi sanoo: «huomen on päivä aina uus»

Mä vilkasen useemmin kelloa.

Vuosii tuhlatessa kuunnellessa pelkoja

Oon tehny liian suuria velkoja, eläny elämääni ku sika pellossa

Emmä haluu käydä kylppärissä, ku peilistä nään rypyt mun silmien ympärillä

Joudun kysymään tältä mieheltä: «onko sulla hyvä olla missään?»

Pidän sormeni valtimolla, joka minuutissa tarvis olla

Vähän enemmän aikaa, jotta ehtisin perille sinne mihin kaipaan

Mä nään ne rypyt sun silmäkulmissa, eikä edes oo kauan siitä, kun niitä ei ollu

lainkaan

Tää kaikki näytti niin kaukaselta, mutta nyt tuntuukin siltä, ettei täs enää oo

paljon aikaa

Mitä kauemmas mennään, aika vaan kuluu.

Jotkut sanoo, et se lentää

Mä tiedän, et kaikki sen tietää, mut se tulee mieleen, kun rypyt syvenee

Mä luulin, et vaan muut ihmiset palaa loppuun ja löysin itteni päälomalta

Luulin, et pieneen pahaan tottuu.

Ei jaksa, jos ei tunnu mikään omalta

Kesken on vaan elämän työ, silti mä vaan baareissa vedätän yöt

Mut huominen tuleeki liian pian.

Mä vedän kireelle siiman ihan

Vaan siks, et mä pelkään, et tulee yö tästä, et mun Maa ei enää ympäri pyörähdä

Et oon omasta kuormasta syömässä juostessani oravanpyörässä

Kaikki vilistää niin pian ohi vaan.

Se mitä mä teen, luo vaan taustakohinaa

Mies kyselee, minuutti lyhenee ja uurteet syvenee

Mä nään ne rypyt sun silmäkulmissa, eikä edes oo kauan siitä, kun niitä ei ollu

lainkaan

Tää kaikki näytti niin kaukaselta, mutta nyt tuntuukin siltä, ettei täs enää oo

paljon aikaa

Mitä kauemmas mennään, aika vaan kuluu.

Jotkut sanoo, et se lentää

Mä tiedän, et kaikki sen tietää, mut se tulee mieleen, kun rypyt syvenee